Identiteetti ja rajaaminen Jyrki Vainosen Torneissa

Tornit_108121a1

Mirka Korhola:
Jyrki Vainonen Tornit (Tammi 2009)

Tornit on kirjailijana, suomentajana ja sanataiteen ohjaajana tunnetun Jyrki Vainosen kolmas romaani. Vainonen on voittanut Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon novellikokoelmallaan Tutkimusmatkailija ja muita tarinoita.

Tornit on sadunomainen fantasiatarina, jossa päähenkilö Henrik ajautuu tulvan mukana uusiin, yllätyksellisiin maailmoihin yrittäen samalla irtautua jo kuolleen äitinsä otteesta – tuloksetta.

Henrikin ja äidin kipeä ja traumaattinen suhde seuraa Henrikiä hänen matkansa jokaiseen kolkkaan. Henrik on valmis paloittelemaan äitinsä saadakseen tämän näkijänlahjat, ja äiti on valmis uhraamaan poikansa saadakseen selville, miten Henrik on sotkeutunut pikkusisarensa mystiseen kuolemaan.

Teoksen voi nähdä teemoiltaan itsen etsimisen ja kieltämisen kehämäisenä prosessina, jossa persoonaa rajoittavat ja uhkaavat pois suljetut sekä itsestä ulkoistetut identiteetin alueet. Synkkä lintu, jota Henrik on lapsuudessaan pitänyt vankinaan, vapautuu, villiintyy ja vahvistuu vähitellen. Se ilmestyy yllättäen tilanteisiin, joissa Henrikin itsehillintä yleensä pettää, ja sen olemassaolo on muille henkilöille epäselvää. Linnun voi nähdä Henrikin minuuden mustana kohtana, varjona, josta hän mielellään konstruoi erillisen hahmon. Teos nostaa esiin myös joukkomurhiin johtaviin ideologioihin sekä ihmisen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja esineellistämiseen liittyviä ongelmia. Barnren on kaupunki, jonka asukkaat ovat murhanneet ja karkottaneet joukossaan olleita romantikkoja, joiden elämäntyyli oli liian hallitsematonta suhteessa yleisiin normeihin. Nykyään kaupungissa jalostetaan ja kasvatetaan amoreita, ihmistä muistuttavia olentoja, joita kaupunkilaiset voivat ostaa seksileluikseen, mutta joihin ei tarvitse eikä kannata rakastua.

Teoksessa on useita erilaisia torneja, joissa oleminen yhdistyy yleensä vankeuteen, kuolemaan ja vallankäytön kohteena olemiseen: joku tai jokin pitää tornissa olijaa otteessaan. Tornit voidaan nähdä myös identiteetin vertauskuvina: minuutta rakennetaan mutta samalla se suljetaan vankilaan, jossa jokin minuuden osa jää hallitsemaan ja tarkkailemaan. Barnrenilaiset ovat järkensä ja romantikot tunteensa vankeja. Henrikiä hallitsee lintu, jota hän ei ymmärtänyt kesyttää kun se oli vielä pieni.

Tornit on aiheiltaan ja juonenkäänteiltään varsin koukuttava teos, ja fantasian tyylille ominaisesti sen voi tulkita pohtivan maailman ja ihmisenä olemisen ongelmia vertauskuvallisten tapahtumien kautta. Teoksen kieli luo kuitenkin arkisuudessaan kontrastin juonenkäänteiden mielikuvituksellisuudelle. Kieli on toteavaa ja se pysyy loppuun asti asiallisena, vaikka tapahtumat saavuttaisivatkin lähes absurdeja mittasuhteita. Tornien kertojina vuorottelevat Henrik ja hänen kuollut äitinsä, mutta kuitenkin kertojien äänet ovat keskenään huomattavan samankaltaisia. Lukija jää kaipaamaan sitä, että äänissä kuuluisi kertojan persoona, ei ainoastaan historia tai nykyhetki. 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s