LOPUTON OTTELU

 

The Fight Project (Projekt walki)
Ensi-ilta 18.8.2009 Zak Club, Gdansk, Puola
Lotta Roukala

Pimeys. Kuuluu piiskaava hyppynarun ääni. Nyrkkeilyä, käy selväksi heti The Fight Project -tanssiesityksen alussa. Valkokankaalle heijastetussa mustavalkoisessa videokuvassa tiikeri juoksee kapeaa käytävää pitkin kuin kohti Colosseumin areenaa pakotettuna taistelemaan gladiaattoreita tai kristittyjä vastaan.

Lavalle syttyneeseen valospottiin hölkkää nyrkkeilijä adrenaliinia puhkuen. Viereiseen spottiin astelee toinen nyrkkeilijä, vastustajaansa tuijottaen. Naiset valmistautuvat omissa kulmissaan ja tervehtivät toisiaan iskien hanskat yhteen. Kello soi, ottelu alkaa.

The Fight Project -esitys koostuu neljästä nyrkkeilyottelun erästä ja sen dramaturgia etenee kuin tasaväkinen nyrkkeilyottelu. Esityksen yksinkertainen rakenne yllättää katsojan hypnoottisuudellaan. Esiintyjien vahva intensiteetti ja voimakas liikekieli kantavat pitkälle, vaikka tilanne ja esityksen dynamiikka eivät juurikaan muutu.

Esityksen pääasiallinen toiminta kiteytyy kahden ihmisen väliseksi energiaksi, kontaktiksi, liikkeelliseksi taktikoinniksi ja oikean ajoituksen löytämiseksi. Ottelijat kiertelevät toisiaan sopivaa iskuetäisyyttä etsien. Toinen hyökkää, toinen väistää.

Anna Jedrzejczak-Skutnik ja Iwona Gilarska ovat nyrkkeilijän roolissaan uskottavia. Esiintyjien olemus on täynnä itsevarmuutta ja hallittua uhoa. Liikekieli on hiottua ja sujuvaa. Liikkeissä virtaa adrenaliini, ei aggressio. Jedrzejczak-Skutnik ja Gilarska pelaavat ajoituksilla. Hyökkääjän isku saattaa lähteä vatsasta tai rintakehästä kohti vastustaja. Katsoja erottaa, kuinka näkymätön energiapallo lennähtää päin vastustajaa ja tämä väistää tai horjahtaa iskun voimasta. Kamppailu on tyyliteltyä, mutta uskottavaa. Taistelussa on jotain elokuvallista, vaikka siinä ei tavoitella autenttisten iskujen illuusiota liikkeiden sujuvuuden kustannuksella. Esiintyjät käyttävät taitavasti hidastettua liikettä ja hetkellisiä still-kuvia.  

Esitys tutkii taistelemisen tematiikkaa. Mitä tapahtuu, kun toinen provosoi toista. Esityksen suoraviivainen muoto vihjaa taistelun perimmäiseen ja yksinkertaiseen tarkoitukseen: selvittää kumpi voittaa ja kumpi häviää. Tematiikan voi laajentaa myös luontoa ja koko maailmaa koskevaksi lainalaisuudeksi. Että joku menestyy, toisen täytyy väistyä.

Koko esityksen ajan valkokankaalla pyöri videokuvaa taistelevista eläimistä. Kamppailu paremmuudesta on osa luontoa. Erotuksena muiden elollisten käymästä kamppailusta ihmistä ohjaavat vaistojen lisäksi ajattelu ja tunteet. Tämä näkyy myös esityksessä. Toisen erän jälkeen alakynnessä oleva ottelija (Jedrzejczak-Skutnik) makaa maassa ja hengittää raskaasti. Tilannetta hallitseva ottelija (Gilarska) katselee vastustajaansa ja epäröi. Hän ottaa varovaisen askeleen kohti toista, kuin auttaakseen. Sitten hän pysähtyy ja kääntää selkänsä. Ottelu jatkuu.   

Esityksen suurin ongelma on se, että ottelu venähtää 15 minuuttia liian pitkäksi. Liki kolmannen erän loppuun saakka katsoja jaksaa tuijottaa yhä uudelleen toistensa kimppuun käyviä taistelijoita. Kummallinen esitys, johon ei edes kaipaa mitään muutosta tai käännekohtaa, ajattelen kesken esityksen. Sitten aivan yllättäen tulee turhauma. Juuri silloin esityksen pitäisi loppua. Yllättäen, naks.  

Konsepti: Anna Jedrzejczak-Skutnik. Koreografia ja esiintyjät: Anna Jedrzejczak-Skutnik ja Iwona Gilarska. Video: Anna Jedrzejczak-Skutnik.