Tarinoita öljyväreillä

Arktisesta aurinkoon
11.10.-1.11.2009
Olli Joki
Galleria Utu, Jyväskylä

Satu Hiekkanen:

Olli Joen öljyvärimaalauksille keskeistä on tapahtuman ja liikkeen tulkitseminen. Teoksissa siirrytään rauhallisesta utuisesta sinisestä iloittelevaan punaiseen väritunnelmaan, toisaalta abstraktista esittävään ilmaisuun. Taiteilijan piirtämät herkät siveltimen vedot kuvaavat aistillisesti elämän iloja, nautintoja ja kilvoitusta. Surua tai murhetta ei ilmene maalauksista. Taide kumpuaa maailman kokemuksista, matkoista ja maisemista. Näyttely muodostuu kahdesta osasta: sisällöltään romanttisista ja surrealistisista maalauksista.

Olli Joen ilmaisulle on ominaista tapahtuman kuvaaminen. Maalauksissa kasvojen ilmeet tulkitsevat hetken tapahtumaa ja välähdystä elämästä. Maalauksiin on vangittu hetki, kun tanssipari pyörähtää tai salainen ihailija luo katseen tai kun pianisti odottaa konsertin alkavan. Kuva-aiheista välittyy positiivinen elämänasenne ja energia. Hurjaa menoa ja vauhtia kuvaa teos Kevätretki, jossa juhlatamineisiin pukeutunut pariskunta pyöräilee. Lisämausteena on kuplivaa juomaa tarjottimella ja miehellä huilu kainalossa. Naisen punainen juhlavaate korostuu miehen mustan puvun rinnalla. Tausta häviää päähenkilöiden juhlahumun taakse. Juhlaan on valmistauduttu huolella ja katseissa on iloa ja kiihkoa.

Romanttisten maalausten lisäksi Joen näyttely koostuu surrealismia henkivistä teoksista.  Unenomaisista maalauksista välittyvät tarinat ja harmoninen värien käyttö. Teokset kuvaavat luonnon muodostelmia, tapahtumia ja ohikiitäviä hetkiä, jotka näkyvät yksityiskohtina teoksissa, kuten maalauksessa Kärkiryhmä.  Yksi pyöräilijä kuvataan muutamalla harkitulla pensselin vedolla osaksi suurta ja mahtavaa maisemaa kärkiryhmän edetessä etäällä omaa vauhtiaan.

Teoksessa Ystävät huipulla hevoset laukkaavat massiivisessa maisemassa. Rappuset johtavat ylös raunion päälle, jossa on siivekäs hevonen, pegasos, taruolento kreikkalaisesta mytologiasta. Maisema ikään kuin leijuu todellisen maailman ulottumattomissa.

Lämpöiset punaiset värit kutsuvat lähelle ja teokset ikään kuin kohtaavat katsojansa. Maalauksista välittyy onnellisuus ja tyytyväisyys. Elämän huolet ja yhteiskunnalliset murheet voi hetkeksi unohtaa ja huumaantua maalausten rehevästä kerronnasta ja hehkuvista väreistä. Värikerroksista nousee kuvan keskeinen aihe, joka usein on nainen. Värit tuovat syvyyttä teoksiin ja kuvatun hahmon lähemmäksi. Aiheet ovat pinnallisia ja viihteellisiä, toisaalta teokset kuvaavat tapahtuman hetkeä. Ilmaisu on raikasta, kevyttä ja raflaavaa. Sen energia tulee nostalgiasta.
Väreillä on merkitystä tunnetilojen syntymisessä. Väreihin liitetään myönteisiä tai negatiivisia ominaisuuksia. Kulttuuri vaikuttaa siihen, miten väri koetaan. Joen punainen väri viestii rakkaudesta, ilosta, onnesta, aktiivisuudesta tai vallankumouksesta. Punainen vaikuttaa voimakkaasti. Värit tulkitsevat tapahtumaa ja syventävät maalausten sanomaa, joissa keskeisenä ovat aiheet ja tilanteet.
Joen sininen on kaipauksen väri, jonka voi kokea rauhoittavana ja etäisenä joissakin teoksissa. Utuinen kuvamaailma on sinisävytteinen. Hillittyjen usvamaisemien vastakohtana samassa teoksessa on usein pieni yksityiskohta tapahtumasta, päämäärästä jonnekin. Vastakohdat suuri-pieni, todellinen-epätodellinen antavat vaikutelman pienen olion elämästä suuressa tuntemattomassa tarumaailmassa. Surrealististen taulujen maisemissa on vahva lataus haikeaa tunnelmaa.
Kaupallinen ja pinnallinen tyyli hiukan häiritsee kirjoittajaa. Kaupallisuus ilmeni keskustelussa taiteilijan kanssa, myös nettisivuilla kerrotaan selvästi mistä taidetta voi ostaa ja kuinka paljon se maksaa. Myytävänä on myös kalentereita ja taidekirjoja.
Näyttelyn avajaisissa taiteilija kertoi, että inspiraatio taulujen hevosista syntyi Etelä-Ranskan suoalueen villihevosista. Polkupyöräilijät jäivät elämään taiteilijan kuviin Espanjan ympäriajon kokemuksista. Myös luolat ja kalliot maalauksissa ovat saaneet innoituksensa Etelä-Euroopan maisemista ja antiikin tarustoista. Olli Joki on pitkänlinjan taiteilija, jolla on ollut useita yksityis- ja yhteisnäyttelyitä muun muassa Ranskassa, Ruotsissa, Italiassa, Japanissa USA:ssa ja Venäjällä. Hänellä on ollut useita näyttelyitä myös Suomessa, viimeksi Helsingin Tuomiokirkon Kryptassa.
Taiteilija on pysynyt uskollisena omalle tyylilleen, vaikkakin suomalainen arktinen saaristolais- ja jokimaisema on vaihtunut Välimeren seudun jylhien maisemien kuvaamiseksi. Tarinalliset teokset ruokkivat mielikuvitusta ja kutsuvat katsojan mukaan taulun tapahtumaan. Värikylläinen näyttely kannattaa käydä katsomassa silloin, kun haluaa vapautua todellisuudesta tarinoiden maailmaan.
Olli Joen öljyvärimaalausten ajatukset ja fantasiat antavat mielikuvitukselle vauhtia. Niiden teho perustuu enemmän miellyttämiseen kuin epäkohtien tai ongelmien käsittelyyn taiteen keinoin. Maalaukset pyrkivät olemaan ärsyttämättä kertomalla onnellisuudesta ja maalausten sanoma on somaa ja haaveilevaa. Näyttely on yhtenäinen ja harmoninen kokonaisuus, jota on kiva katsoa, jos pystyy sulkemaan silmänsä sen kaupallisilta tavoitteilta ja nykyelämän makeilulta. Ongelmilla sävähdyttäminen ei ole tunnusomaista teoksille. Sen sijaan Joki tulkitsee eurooppalaista ihmistä, maisemaa ja tapahtumaa.  Teokset tuntuu suunnatun maksavalle yleisölle Euroopassa.
Joen taiteen elämänfilosofiana on elää tätä hetkeä, kutsu elää ja nauttia nyt, olla elämässä kiinni. Taide tulkitsee elämän tuntoja myönteisellä tavalla. Positiivinen realismi ja elämän riemu teoksissa on yllättävää ja nykyisin sitä tapaa harvoin. Iloinen, värikäs tyyli kuvaa elämää, joka maistuu hyvälle.