Reviisori sopii Jyväskylään

Jyväskylän Kaupungineatteri:  Reviisori

Hanna Parry

Ennakkoesityksen perusteella kaupunginteatterin Reviisori sopii Jyväskylään. Se on audiovisuaalinen tykitys, jossa on tilaa improvisoida ja ylinäytellä. Televisiomaiselta sekamelskalta pelastaa Nikolai Gogolin vuonna 1836 kirjoittama klassikkoteksti.

Näytelmä alkaa kuin huomaamatta. Lavalla on käsikirjoituksia, kahvikuppeja ja collegea. Ollaan näytelmäharjoituksissa, tekstinä olisi Gogolia. Alun toteutus on paitsi hauska myös hyödyllinen. Tekstiin on vaikea päästä mukaan ja Reunasen brechtiläinen ohjaus toimiikin eräänlaisena johdantona tapahtumiin. Venäläiset nimet saavat kaipaamaansa toistoa ja hahmot erottuvat toisistaan.

Yksi näytelmän suurimmista rooleista on kaupunginjohtajalla (Jorma Böök). Kun muut vielä verryttelevät ja hakevat rooliasujaan, on Böök jo antanut kaikkensa. Valitettavasti se menee hukkaan. Sävyt ja painotukset puuroutuvat huudettuihin repliikkeihin, joihin on vaikea tarttua.

Siperialainen maalaiskaupunki odottaa reviisoria tarkastuskäynnille. Karismaattisen reviisorin edessä kylän virkamiehet kutistuvat pelosta. Mielistely, valheet ja tahattomat paljastukset muodostavat komedian, jossa katsoja tietää eniten.

On mahtavaa, että klassikkotekstejä esitetään. Gogolin oivaltava huumori ja vaativa viisinäytöksinen rakenne toimii edelleen. Mutta miksei tekstiin luoteta? Edes maakunnan laitosteatteriyleisölle ei tarvitse alleviivata jokaista hauskaa repliikkiä. Pikkujouluhenkiset imitaatiot toistuvat ja sotkevat esityksen rytmiä. Jyväskylän kaupunginteatterissa vieraileva Mika Nuojua tekisi loistavan roolisuorituksen reviisorina, jos stand-up-komiikka olisi moniulotteisempaa.

Vitsien alkaessa puuduttaa huomio siirtyy reviisorin palvelijaan, Osipiin (Ville Sandqvist). Pienieleisyydessään kiinnostava, kaupunginteatterissa myös vieraileva Sandqvist erottuu joukosta edukseen. Hän tekee vakuuttavan roolisuorituksen rennosti, mutta tarkasti.

Ennakkoesityksessä valosuunnittelu ei toivottavasti ollut vielä valmis.  Kylmillä spoteilla täplitetty suuri näyttämö on jo nähty, eikä kierrätyksen soisi yltävän valotilanteisiin saakka. Muuten valoilla on onnistuttu luomaan kiinnostavia tunnelmia, jotka eivät ainoastaan tue näytelmän tapahtumia. Näyttämön rakenteiden paljastaminen yhdessä alkukohtauksen kanssa muistuttaa katsojaa siitä, että nyt katsotaan esitystä.

Tarkastelulle antaa tilaa myös niukka lavastus ja tilankäyttö. Näyttämöä hyödynnetään vakuuttavasti koko syvyydessään. Osa keskeisistä tapahtumista sijoittuu kuitenkin niin kauas, että takarivissä istuvia kehotan varustautumaan nenäliinan sijaan kaukoputkella.

Reviisori tarjoaa lukemattomia tulkintamahdollisuuksia. Onhan se klassikkoteksti.  Esitys voisi esimerkiksi korostaa yhteiskuntakritiikkiä, tutkia venäläisyyttä tai porautua vaikka virkamiesten säälittävyyteen. Se sopii myös nykyaikaan. Pelko työpaikan menettämisestä tai ajatus joukossa tiivistyvästä tyhmyydestä ovat aiheita, joiden ajankohtaisuutta ei tarvitse perustella. Reunasen ohjaus nostaa kuitenkin esiin jotain muuta. Kuka tarkastaa ja kenet, kysyy Reviisorin mainoskin. Jyväskylän kaupunginteatterissa jokainen jokaisen. Tarkastelun kohteeksi joutuu katsojakin, ainakin koko ensimmäisen näytöksen ajan. Sen jälkeen näyttelijät eivät enää tuijota, mutta pitkään aikaan näkemäänsä ei saa mielestä.

Käsikirjoitus: Nikolai Gogol
Suomennos: Eino ja Jalo Kalima
Sovitus ja ohjaus: Samuli Reunanen
Pääosissa: Mika Nuojua (vier.), Ville Sandqvist (vier.), Jorma Böök

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s