Elämännälkää ja värien leikkiä

Galleria Utu 25.11.­16.12.2009

Riikka Kemppainen

Kahden eri sukupolven taiteilijat, Kaisa Koljonen (s.1992) ja Kaarina Alsta (s.1944) kohtaavat Galleria Udussa järjestettävässä näyttelyssä. Yhteistä molemmille taiteilijoille on räiskyvä värienkäyttö ja mielikuvitukselliset kuvamaailmat. Alstan hersyvän iloiset maalaukset sopivat lapsille ja lapsenmielisille aikuisille, kun taas Koljosen nuoren taiteilijan maailmankuvaa oivallisesti heijastavat surrealistiset ja enimmäkseen abstraktit teokset ovat asteen vakavampia, paikoin jopa synkkiä. Pelkkää kevyttä, naiivia lastenkirjakuvitusta eivät Alstankaan työt kuitenkaan ole. Teoksista heijastuu myös syvempiä, yhteiskunnallisiakin merkityksiä ja kannanottoja.

Alstan maalausten teemana on näyttelyn nimen mukaisesti Ilo. Päällimmäisenä tunteena teoksista välittyykin aito elämänilo ja taiteilijan vapaus työskennellä vain oma mielikuvitus rajanaan. Maalauksiin Alsta on liittänyt toisinaan irrallisia yksityiskohtia, kuten pehmoleluja tai pikkuesineitä. Suurikokoisessa teoksessa Kukkaiskieltä etualan herra ojentaa katsojalle orvokin, kädessään lappu jossa lukee peilikuvana teksti ”Olet tässä ja nyt”. Kankaasta tehty orvokki kurottautuu maalauksen ulkopuolelle, suorastaan houkuttaen poimimaan kukkasen. ”Carpe diem”, kehottaa pöydällä olevan samppanjapullon etiketti. Etiketin alareunassa lukee Alstan oma nimi, mikä tekee viestistä henkilökohtaisen: taiteilija rohkaisee katsojaa elämään hetkessä.

Alstan Tyrannosaurus Rex ei liene pelottava tai uhkaava pienimmillekään kävijöille, vaan se hymyilee leikkisästi leluhahmojen ympäröimänä. Useissa Alstan teoksissa seikkailee hellyttävä pikkupingviini erilaisissa luonnonmaisemissa. Galleria Rikhardin lehdistötiedotteessaan (helmikuu 2009) Alsta kertoo tarkemmin pingviiniaiheensa synnystä. Aluksi pingviinit elelivät rauhassa omilla jäätiköillään, mutta ilmastonmuutos pakotti ne etsimään uusia asuinsijoja muualta maapallolta, jopa uusilta taivaankappaleilta. Niinpä pingviini seikkaileekin reppu selässään vuorilla ja viidakoissa etsien omaa paikkaansa. ”Minne pingviinit voisivat muuttaa?”, Alsta kysyy. Luonto ja ihminen vastakkainasettelu näkyy monissa teoksissa. Useimmiten ihminen ja eläin elävät sopusoinnussa keskenään, mutta joskus joudutaan miettimään ”Kumpi väistää?”, kuten samannimisessä teoksessa, jossa iso sika ja pikkupoika kohtaavat kapealla viidakkopolulla.

Alstan maalauksista löytyy muutama aihepiiriltään vähemmän lapsenmielinenkin teos. Ensi lempi maalauksessa kaksi punkkarityylistä nuorta katselevat rakastuneina toisiaan silmiin. Ahdistunut, hieman klaustrofobinenkin tunnelma välittyy teoksesta Pesänrakentajat, jossa säikähtyneen näköisen mollamaijahahmon runsaissa hiuksissa parveilee sadoittain lintuja. Hahmon läpinäkyvän mekon alta erottuu paljaat rinnat, mikä luo teokseen astetta aikuismaisemman vaikutelman muutoin lapsenmielisessä näyttelykokonaisuudessa.

Kaisa Koljosen surrealistiset teokset heijastavat dynaamista, latautunutta tajunnanvirtaa. Syvältä luotaavat teemat peilaavat nuoren taiteilijan sielunmaisemaa. Enimmäkseen akryylivärein ja mustekynällä toteutetut teokset ovat psykedeelistä värien ja muotojen leikkiä, joista paikoin löytyy esittäviäkin elementtejä. Näyttelyyn kuuluu myös muutamia tekstiilejä; T-paita Koljosen painamalla kuvalla ja kahdet värikynin koristekuvioidut tennarit. Teoksia hallitsevat enimmäkseen kirkkaat sateenkaaripaletin värit. Luonnollisia ja lämpimiäkin värisävyjä löytyy muun muassa teoksesta First masks of my ego. Maalauksesta voi erottaa yhdet lempeät, buddhamaista harmoniaa huokuvat ihmiskasvot etualalla, egon vääristyneempien puolien heijastuessa taustalla. Paikoin kehystys tuntu viimeistelemättömältä; huomioni kiinnittyi kuvapinnan sijaan teosten valkoisille paperireunoille tuhriintuneisiin väreihin.

Koljosen kolmen vuoden aikana valmistuneista teoksista heijastuu henkinen kypsyminen. Vasta 17 ­vuotiaalla taiteilijalla on vielä aikaa kehittyä, ilmaisuvoimaa ei häneltä puutu nytkään. Kehitys ja kasvu konkretisoituu erityisesti näyttelyn viimeisessä teoksessa, neliosaisessa akvarellikokonaisuudessa Paljas, Kuolema, Rappeutuminen, Syöpä Tunnelmaltaan ja tekniikaltaan erilainen kuvakokonaisuus henkii tiettyä seesteisyyttä ja kenties antaa viitteitä taiteilijan tulevista linjoista ja muutoksista ilmaisutavoissa.

Runsas ja monimuotoinen näyttely pisti paikoin pääni pyörälle. Teosten pienet yksityiskohdat vaatisivat keskittymään, mutta välillä on pakko istahtaa ja rauhoittaa ajatuksensa värien ja muotojen sekamelskassa. Kenties teosten määrää olisi voinut rajata molempien taiteilijoiden osalta, jolloin kokonaisuus olisi pysynyt paremmin kasassa. Kaikesta huolimatta tämä on todellinen hyvänmielen näyttely, joka kääntää suupielet hymyyn loppupäiväksi. Teoksista löytyy pohdittavaa ja aprikoitavaa jälkeenpäinkin.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s