Tuttua, mutta ei merkityksetöntä

Kuvassa Marja Kolun Minä heijastan sinua, tilateos, 2008. Kuva Ville Röyttä.

Jyväskylän taidemuseon Holvissa 9.10.–29.11.2009

Anni Niekka

Jyväskylän taiteilijaseuran 64. vuosinäyttely on yhteisnäyttelyksi melko eheä kokonaisuus. Vaikka teokset ovat niin tasoltaan kuin tekniikaltaan hyvin erilaisia, voi niiden väliltä löytää yhteyden ja luoda näyttelyyn teeman.

Koin arjen yhdeksi näyttelyn esiin nousevista teemoista. Monet teokset pohtivat tai kuvaavat omalla tavallaan päivittäin näkemäämme arkista ympäristöä. Tätä lähestytään niin maalauksissa, valokuvissa, grafiikassa kuin tila- ja videoteoksissa.

Teokset ovat helposti lähestyttäviä. Ne eivät väkisin yritä etsiä vastauksia elämää suurempiin kysymyksiin vaan pysyttelevät taiteilijoiden henkilökohtaisessa kokemusmaailmassa, tutussa arkiympäristössä, tavallisten asioiden äärellä, olematta kuitenkaan merkityksettömiä.

Näyttelyn juryttänyt FRAMEn johtaja Marketta Seppälä on valinnut näyttelyyn 49 taiteilijalta lähes sata teosta selkeällä maulla. Nimekkäät taiteilijat nousevat vahvasti esiin, eikä uusia yllättäjiä juuri ole. Usean hyvän teoksen joukosta on vaikea valita suosikkiaan, mutta yksi mieleenpainuvimmista on nuoren taiteilijan Kari Pakarisen omakohtainen installaatio, jossa hän pohtii arjen ja taiteen yhteyttä. Tuntuu kuin saisin hetken olla mukana taiteilijan ajatuksenjuoksussa katsoessani videoteoksen välähdysmäisesti vaihtuvia kuvia. Seinälle ilmavasti ripustettujen grafiikan vedosten kanssa kuvat luovat herkän ja kauniin kokonaisuuden. Sitä katsoessa voi huolet hetkeksi huuhtoa simpukoiden mukana meren aaltoihin.